lauantai 25.9.2021 | 20:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Päivi Ollilan kirjoittaa kolumnissa vaaliviikonlopun tunnemyrskyistä: "Tuloksella ei tuntunut olevan niin suurta merkitystä kun edellisinä iltoina oli järjestellyt elämän merkityksellisimmät asiat taas tärkeysjärjestykseen"

Ti 22.6.2021 klo 18:00

Vaaliviikonloppu oli minulle tunteiden vuoristorataa. Perjantai-iltana muistisairas, polkupyöräilyä harrastava läheiseni katosi kotoaan. Kaikki päättyi lopulta onnellisesti. Kun tilanne oli ohi pääsivät helpotuksen kyyneleet valloilleen: miten hyviä ja auttavaisia ihmiset ovatkaan! Ja miten negatiivisiakin puoliaan osoittanut some voi toimia oikein ja hyvässä tarkoituksessa. Facebook on tänä päivänä kanava, jossa tieto leviää uskomatonta vauhtia.

Olin tehnyt katoamisilmoituksen poliisin kehotuksesta muutama tunti havaitun katoamisen jälkeen ja hetkessä ilmoitusta oli jaettu yli 700 kertaa ympäri Suomen! Minulla on Facebookissa viitisensataa kaveria. Tiedän, että monilla on paljon enemmän, toisilla vähän vähemmän. Jos kuitenkin jokaisella olisi saman verran eri kontakteja kuin minulla, olisi ilmoituksen nähnyt muutaman tunnin sisällä jo 350 000 ihmistä. Ilmoitusta jaettiin myös erilaisiin ryhmiin, joten levikki oli todella laaja.

Pyysin ilmoituksessa havaintoja hätäkeskukseen tai suoraan minulle. Puhelin soi koko illan ja viestejä tulvi tuiki tuntemattomilta ihmisiltä. Viestin leviäminen koko maakuntaan sekä naapurimaakuntaan olikin se ratkaiseva juttu, sillä kadonnut löytyi naapurimaakunnasta yli 100 kilometrin päästä kotoaan. Matkaa reissulle oli kertynyt kokonaista 180 kilometriä. Muistisairas löytyy yleensä lähialueelta ja pitkä matka herätti hämmästystä myös virkavallassa.

Mukana etsinnöissä oli myös Vapepan (vapaaehtoinen pelastuspalvelu) väkeä sekä suuri joukko haapavetisiä ja naapurikuntalaisia. Olen kyllä ollut tietoinen Vapepan toiminnasta, mutta jotenkin sen tärkeys herätti kun avun tarve osui omalle kohdalle. Olenkin käynyt jo tutustumassa järjestön nettisivuihin, josko itsekin pystyisi lähtemään mukaan toimintaan ja antamaan oman panoksensa yhteiseksi hyväksi.

Lauantai-illan jännitysmomentista vastasivat Huuhkajat. En ole koskaan ennen seurannut jalkapalloa, en tunne pelaajia, en tiedä miten kovia mitkäkin joukkueet ovat ja kuka on voittanut mestaruuksia. Lauantaina taisin jäädä koukkuun jalkapalloon.

Ei riittänyt, että peli oli äärimmäisen jännittävä, mutta siihen liittyi myös elämän ja kuoleman dramatiikkaa. Nuori, hyväkuntoinen urheilija tuupertuu selittämättömästi kesken pelin. Kaikki muu menettää merkityksensä. Kaikki peliä seuraavat odottavat. Mitä tapahtuu, tämä ei voi olla mahdollista. Urheiluhenki, joukkuehenki, yhteishenki, helpotus, kiitollisuus. Tunteikas ilta varmasti kaikille ottelua seuranneille.

Sunnuntaina vaali-ilta. Aiempien tapahtumien johdosta jännitystä ei ollut ehtinyt keräämään kuten ehkä edellisissä vaaleissa. Viimeiset somepäivitykset jäivät tekemättä ja muutenkaan tuloksella ei tuntunut olevan niin suurta merkitystä kun edellisinä iltoina oli järjestellyt elämän merkityksellisimmät asiat taas tärkeysjärjestykseen.

Tulos oli kuitenkin suuri ja iloinen yllätys. Rankka vaalikausi ja korkea vastuupaikka sekä alhainen äänestysprosentti olisivat voineet vaikuttaa enemmänkin vaalin tulokseen. Jälleen kerran mieleni valtasi suuri kiitollisuus haapavetisiä kohtaan. Teen kaikkeni, että olisin luottamuksenne arvoinen.

Päivi Ollila

Muistisairas löytyy yleensä lähialueelta ja pitkä matka herätti hämmästystä myös virkavallassa.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.