lauantai 25.9.2021 | 21:01
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Outi Toivolan kolumni: Tämänkin sain kokea

Ti 6.7.2021 klo 18:00

Kulunut kesä on ollut ihana: lämpimät säät ovat hellineet pitkän talven jälkeen, ja mahtavat ukkoset aiheuttivat näillä kulmilla tuhojen sijaan pääasiassa huokailua luonnonvoimien mahtavuudesta. Tänä kesänä olemme päässeet myös monella tavalla jo askelen lähemmäs tuttuna pitämäämme arkea. Muutamat teatteriliput on loppukesälle ostettuna, ja menneenä viikonloppuna koko kylä henki hetken iloa ja kulttuuria, kun välivuoden jälkeen Folkit täytti kulttuurinnälkäisten tarpeita.

Folkkien yleisömäärä oli kuulemani mukaan jonkin verran pienempi kuin aiempina vuosina, mutta yhteisöllisyyden voima näyttäytyi vähintään yhtä suurena kuin aina ennenkin: suuri joukko talkoolaisia osallistui tänäkin vuonna tapahtuman järjestämiseen. Siinä eivät muuten paina siviilityöt tai tittelit, kun festivaalialuetta rakennetaan, alueen turvallisuudesta, järjestyksestä ja siisteydestä huolehditaan, juomia ja kesäherkkuja myydään, artistien kyytejä, majoituksia ja välipaloja järjestellään sekä tietysti pyöritetään kolmen päivän ajan aikatauluja, juontoja, äänentoistoa, valoja, somistuksia, paitamyyntiä ja mitä kaikkea tällaiseen tapahtumaan ikinä voikaan kuvitella kuuluvan. Olen hurjan iloinen kaikista niistä talkootunneista, joita vapaaehtoiset ovat tehneet sen eteen, että haapavetiset ja muut festarivieraat saavat nauttia onnistuneesta musiikkitapahtumasta.

Minulle Folkkien musiikillinen kohokohta oli PK Keräsen ja Leija Lautamajan konsertti. Nuoruusvuosien idolin persoonallinen soundi yhdistettynä haitarin voimaan synnytti euforisen kuplan, jossa tunnen edelleen kelluvani. Muutama artisti yllätti positiivisesti, vaikka en heidän tuotantoaan ennalta tuntenutkaan. Tämä on Folkkien kaltaisessa tapahtumassa hienoa: moni artisti on ehkä nimenä tuttu tai soittolistoille sattumalta vinkattu, mutta ulkoilmassa toisten samanhenkisten seurassa kuultuna kohtaamisesta tulee jotain kokonaisvaltaista ja hienoa. PK Kerästä menin toki kuuntelemaan aivan tarkoituksella, mutta monta kertaa uusista artisteista tuleekin uusia suosikkeja. Tapahtuma ei siis ole merkityksetön tässäkään mielessä.

Toinen sydäntä pakahduttava kokemus oli Tanssiteatteri Tilleritallerin esittämä Tyttömetsä, jonka olen toki saanut nähdä jo useampaan otteeseen kevään aikana. Nuorten näyttelijöiden taito, herkkyys ja voima yhdistettynä ohjaajan varmaan otteeseen ja tekstiä tukeviin koreografioihin pakottavat katsojan ajattelemaan ja tuntemaan, kokemaan asioita, jotka ovat ehkä jo painuneet pois aktiivisesta muistista. Ilman yhteiseen hiileen puhaltamista tätäkään esitystä ei olisi syntynyt: tekniikan ammattimaisesti hoitavat miehet tekevät osuutensa talkoilla, vanhemmat tukevat esiintyjiä taustalla, eikä ohjaajakaan taida työtuntejaan laskea esitysten valmisteluissa.

Näytöksen jälkeen puhuimme esityksestä paljon muiden sen nähneiden kanssa, ja monien ajatukset olivat hyvin samankaltaisia. Nuoret, ne voisivat olla poikiakin, tässä tapauksessa tytöt saavat taiteen keinoin mahdollisuuden käsitellä kasvamiseen liittyvä kysymyksiä turvallisesti. Ympäröivän maailman haasteet, hyvinkin epämiellyttävät tilanteet ja toisaalta yhteisöllisyyden voima näkyvät esityksessä monella tasolla.

Haapaveteen viitataan monissa keskusteluissa usein kulttuuripitäjänä. Tämä kesä on jälleen kerran osoittanut, että kulttuurin lisäksi pientä paikkakuntaamme leimaa yhdessä tekemisen meininki. Kun asioita lähdetään toteuttamaan sillä ajatuksella, että yksin ei tarvitse yrittää pärjätä, saadaan luotua tapahtumia, kokemuksia ja yhteisöllisyyttä, jotka kantavat pitkään.

Outi Toivola

Siinä eivät muuten paina siviilityöt tai tittelit, kun festivaalialuetta rakennetaan.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.