lauantai 22.2.2020 | 09:28
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Käsivarteen hakattu logo muistuttaa vakavasta riippuvuudesta – Toivoa paranemisesta ei näköpiirissä

SUVI HYTTINEN Haapavesi-lehti
Ke 5.6.2019 klo 08:24

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Tässä jutussa haastateltava esiintyy aiheen arkaluontoisuuden vuoksi poikkeuksellisesti anonyyminä. Kutsutaan häntä vaikka Folkittareksi, joka haluaa kertoa tarinansa varoittavana, mutta myös toivoa antavana esimerkkinä.

Folkitar kärsii vakavasta riippuvuudesta. Luisuminen kohti nykytilaa sai alkunsa tasan vuosikymmen sitten.

– Kaveri ehdotti, että käydäänpä varsin kokeilemassa, ja innostuin siitä. Kaverilla se jäi yhteen kertaan, mutta itse jäin heti koukkuun.

– Vielä toisen ja kolmannenkin kerran jälkeen luulin, että homma on hanskassa, ja pystyn lopettamaan milloin vain. Ajattelin aina, että tämä on nyt viimeinen kerta, ja ensi kesänä en enää lähde.

Nyt Folkitar on jo tunnustanut ja hyväksynyt riippuvuutensa. Tänäkin vuonna hän ilmoittautui talkoolaiseksi Haapavesi Folkiin heti ensimmäisten joukossa.

– Joinakin vuosina olen ilmoittautunut netissä edelliskesän linkin kautta, kun uutta ei vielä ole ehtinyt ilmestyä, mutta läpi sekin on mennyt, hän tunnustaa.

Tehtäväkuvaansa Folkitar ei anonyymiyden säilyttämisen vuoksi halua paljastaa, mutta kertoo pysytelleensä samoissa hommissa kaikki kesät.

– Pyörin joka paikassa ympäriinsä ja tarkkailen vähän kaikkea. Monesti siinä hommassa pääsee kurkkaamaan vähän semmoisiinkin paikkoihin, mihin yleisö ei pääse, hän vihjaa.

Homman koukuttavuuden Folkitar arvelee perustuvan siihen, että talkoolaismaailma Folkeilla on oma pieni kuplansa, jossa eletään festivaalien ajan tiiviinää yhteisönä.

– Talkooporukka on yhden sortin perhe, joka elää omassa Folklandia-maailmassaan.

– Vuosien saatossa sieltä on saanut hyviä ystäviä ja tietysti vertaistukea samalla. Monilla muillakin on takana pitkä riippuvuus.

Uusiakin kasvoja talkooporukkaan aina ilmestyy, ja sitä kovasti toivotaankin. Tekijöitä ei ole koskaan liikaa, ja tehtäviä on moneen lähtöön: kaljanmyynnistä järkkärin hommiin, majoituspuolelle, siivoukseen, backstagelle...

– Pelkästään jo siksi kannattaa tulla mukaan, että pääsee syömään Lundbergin Satun ruokia. Talkoolaisten ruokinta Folkeilla on aina aivan ensiluokkaista, Folkitar manitsee.

Folkittaren riippuvuus on mennyt niin överiksi, että hän painaa hommia koko festivaalin lävitse, mutta yleisesti sellaista ei keneltäkään vaadita. Yleensä talkoolaiset ehtivät pitää vapaatakin ja nauttia jonakin iltana festivaalista yleisön joukossa.

Esiintyjiä Folkitar ehtii välillä kuuntelemaan työn lomassa. Tulevilta festivaaleilta hän odottaa erityisesti Miljoonasateen, Kolmannen Naisen ja OK:KOn keikkoja.

Kun festivaali on ohi, jatkaa talkooväki vielä sunnuntaina purkuhommissa. Päivän päätteeksi porukka vetäytyy aina johonkin salaiseen määränpäähän.

– Ne on aina mukavat, rennot bileet, joissa ei varmasti kenenkään tarvitse yksin istua.

Muistutukseksi itselleen 10 vuotta jatkuneesta riippuvuudestaan Folkitar on tatuoinut käsivarteensa kuvan, joka koristaa myös tämän vuoden Folk-paitoja.

– Minulla on ihossa muitakin kuvia, joilla kaikilla on joku tarina.

Tämän tarinan loppu on siinä mielessä surullinen, että Folkitar ei näe tulevaisuudessa toivoa riippuvuuden katkaisemiseksi.

– En ole enää viime vuosina edes yrittänyt uskotella itselleni, että voisin lopettaa talkoohommat.

– Niin kauan kuin jalat kantaa, sormet toimii ja järki edes jollakin tavalla liikkuu, tulen siellä heilumaan.

Kaverilla se jäi yhteen kertaan, mutta itse jäin heti koukkuun.

#