lauantai 22.2.2020 | 09:29
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Päivyri

Miika Ojala opiskeli rakkaasta harrastuksesta ammatin – Nuori mies luottaa kokkina perinteisiin resepteihin

SUVI HYTTINEN Haapavesi-lehti
Ke 29.5.2019 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Perjantaina Jedun Haapaveden yksiköstä kokiksi valmistuva Miika Ojala (18) tuumii saaneensa innostuksen ruuanlaittoon ja leipomiseen verenperintönä. Kotona molemmat vanhemmat ovat innokkaita kokkeja, ja Miikakin on viihtynyt keittiöhommissa 12-vuotiaasta lähtien.

– Kun kotsa alkoi seiskaluokalla, innostuin tosissani. Ensimmäisiä ruokia, mitä tein alusta asti itse, olivat jauheliha- ja makkarakastikkeet, hän muistelee.

Perinteinen ruskea kastike voissa ruskistetuista jauhoista kuuluu edelleen Miikan bravuureihin. Mausteeksi riittävät suola ja pippurit. Kermoja tai muita höysteitä kastikkeeseen ei sotketa.

Peruskoulun päättyessä Miika puntaroi kokkiopintojen ja lähihoitajakoulun välillä, mutta lopulta kokkipuoli veti pidemmän korren.

– En ole päivääkään katunut sitä valintaa. Tällä alalla voin yhdistää harrastuksen ja työn. Opiskelu on ollut hyvin mielenkiintoista ja käytännönpainotteista.

Haapavedellä kokkiopiskelijat pääsevät harjoittelemaan työtä monenlaisissa ympäristöissä: suurtalouskeittiöllä valmistetaan opiskelijoille liki 200 ruoka-annosta päivässä ja ravintola Opinpuussa kokataan lounasta seisovaan pöytään sekä a`la carte -annoksina. Opinoksassa saa tuntumaa kahvilatoiminnan pyörittämiseen.

Vaikka Miikalla oli valmiiksi kokemusta kokkaamisesta, on koulusta saanut paljon uutta oppia.

– Ruuanlaittomenetelmät ja tietysti määrät ovat ammattikeittiöllä erilaisia kuin kotona.

– Esimerkiksi lihat suurtalouskeittiöllä kypsennetään pannun sijaan uunissa, koska määrät ovat niin isoja. Ja perunat keittiölle tulevat kuorittuina ja keittoihin valmiiksi pilkottuina. Henkilöstöresurssit ammattikeittiöillä ovat nykyään niin pienet, että perunoita olisi mahdotonta ehtiä itse kuoria.

Miika viihtyy yhtä lailla isolla ammattikeittiöllä kuin pienemmässä lounasravintolassakin.

– Molemmissa on omat hyvät puolensa. Kouluruokalan kokoinen ammattikeittiö voisi olla oma juttuni, samoin Opinpuun kaltainen ravintola. Opinpuussa ei voi koskaan tietää minkä verran asiakkaita tulee ja mitä tilataan. Työ voi olla tosi hektistä, mutta siinä tulee myös paljon vaihtelua.

Ravintola-alalla tärkeitä ovat myös asiakaspalvelutaidot.

– Kaikenlainen palaute pitää pystyä ottamaan vastaan suupielet ylöspäin ja ajatella, että asiakas on oikeassa. Tämä on sellainen ala, että työstä pitää tykätä ja nauttia. Muuten sitä ei jaksa.

Miika on päässyt kokeilemaan kokin hommia koululla muutaman päivän ajan myös palkattuna sijaisena.

– Nautin siitä tosi paljon. Tämä voisi olla minun ihannetyöpaikka. Koululla on aivan mahtava keittiöhenkilökunta. Parempia työkavereita saa hakea.

Viime kesänä Miika työskenteli grillillä Jaalangalla. Kotipaikkakunnallaan Kärsämäellä hän on käynyt pariin otteeseen emännän apuna seurakunnassa ja ollut työharjoittelussa huoltoaseman keittiöllä sekä Fazerin suurtalouskeittiöllä.

– Monenlaista kokemusta on jo tullut. Grilliltäkin sai laajasti oppia asiakaspalvelusta ja grilliruokien teosta.

Vapaa-ajalla kokkailun ja leipomisen Miika tunnustaa opiskelujen myötä jääneen vähemmälle kuin ennen.

– Kun on päivän koulussa ollut keittiöllä, tulee kotona mentyä välillä helpomman kautta.

Perinteisten ruskeiden kastikkeiden ohella Miikan bravuuri kotona on lasagne. Leivonnaisten puolella suosikkeja ovat unelmatorttu ja Allin kakku eli mausteinen suklaakakku.

– Ne molemmat ovat klassikoita, jotka olen äidiltä oppinut. Unelmatortusta on olemassa hirveän paljon variaatioita, mutta minä teen täytteen vain voista ja tomusokerista ja laitan mausteeksi vanilliinisokeria. Munia ja tuorejuustoja en sinne sotke.

Ammattiin valmistuminen on Miikalle tärkeä etappi. – Tuntuuhan se hyvältä, että on saanut ammatin. Se luo itsetuntoakin, kun on ammattinimike. Aika paljon tuolla naamakirjassa tulee vastaan elämänkoululaisia, eli ei se itsestään selvä asia kaikille ole.

Perjantaina Miika juhlii valmistumistaan ensin koulun juhlassa, jonne häneltä on pyydetty opiskelijan puhe. Sen jälkeen juhlat jatkuvat kotona Kärsämäellä.

Koulun päättymisen Miika tunnustaa tuntuvan vähän haikealtakin. Kolmen vuoden aikana koulussa on tutustunut ja tullut kaveriksi monen ihmisen kanssa. Viimeiset puolitoista vuotta asuntola on ollut Miikan koti.

– Oppilashuolto täällä on toiminut äärimmäisen hyvin. Koululla on aivan ihana kuraattori samoin kuin keittiöhenkilökunta. Heidän avullaan on jaksanut opiskella.

Ainakin kesäksi Miika palaa Kärsämäelle. Siellä odottaa ensimmäinen oma vuokra-asunto.

– Muutan kotoa sata metriä lähemmäs kylää, hän naurahtaa.

Kesän tärkein tavoite Miikalle on löytää töitä. Kaikki alan työpaikat kelpaavat. – Kärsämäki on nyt ensisijainen paikka, mistä etsin hommia, koska minulla ei ole vielä ajokorttia. Täytyisi ensin haalia eurot kasaan korttia varten, että voisi katsella laajemmin.

Mikäli työllistyminen on nihkeää, Miikan suunnitelmissa on jatkaa opintoja tarjoilijaksi tai suorittaa lähihoitajan tutkinto.

– Parempi kuitenkin olla optimistinen. Töiden kysyminen ei maksa mitään. Kokemusta minulta kuitenkin jo löytyy ja suosittelijoitakin on kertynyt.

– Kaikenlainen palaute pitää pystyä ottamaan vastaan suupielet ylöspäin ja ajatella, että asiakas on oikeassa.

#