Paikallisuutiset

Tuore ylioppilas Miro Petsalo haaveilee ammatista musiikin parissa – Puolitoista vuotta sitten viuluopinnot aloittanut nuorukainen on edistynyt soittajana harvinaisen nopeasti

– Yksi ällä tuli, ja mikään ei jäänyt alle ämmän. Aika pitkälle meni niin kuin odotinkin, summaa kirjoitustensa tuloksia Haapaveden kevään ylioppilaisiin lukeutuvaMiro Petsalo.

Lukio ja yo-kirjoitukset eivät vaatineet Mirolta suurempia ponnisteluja.

– Olen panostanut koulussa opiskeluun. Kun teki asiat siellä kunnolla, ei kotona tarvinnut tehdä juuri mitään.

Nyt valkolakit saava ikäluokka on ensimmäinen, joka suoritti kirjoitukset kokonaan sähköisesti. Myös kokeet on Miron lukiovuosina tehty etupäässä sähköisinä, joten homma hoitui luontevasti.

– Minusta sähköinen systeemi on mukavampi. Pystyy helposti tekemään lisäyksiä tekstin väliin toisin kuin paperikokeessa. Ainoastaan matematiikka on vähän kankeampi sähköisenä, kun erikoismerkit pitää etsiä isosta valikosta. Se on vähän hidasta.

Miro aloitti kesätyöt Darekonilla heti kirjoitusten jälkeen huhtikuussa. Hommia vuokratyöfirman kautta riittää näillä näkymin koko kesäksi.

– Teen AOI-ohjelmointia. Siinä kuvataan piirilevyjä tarkistusohjelmalla ja katsotaan, että kaikki on tehty oikein.

Tulevaisuuden haaveena Mirolla on ammatti musiikin parissa. Ykkösvaihtoehtona hän hakee opiskelupaikkaa Kokkolan konservatoriosta, pääaineena klassinen viulunsoitto. Opiskelupaikan saaminen ratkeaa kesäkuun puolivälissä.

Miro on edistynyt viulistina poikkeuksellisen nopeasti. Useimmiten soittaminen aloitetaan alle kouluikäisenä, mutta Mirolla takana on vasta puolentoista vuoden opiskelu.

– Kitaraa olen soittanut musiikkiopiston oppilaana ala-asteelta asti, ehkä jostain kolmannelta luokalta.

Viulua Miro innostui kokeilemaan isänsä rakennettua soittimen.

– Oli helppo lähteä kokeilemaan, kun kotona oli soitin valmiina. Ensin aloittelin itsekseen, ja sitten lähdin kansalaisopistoon Timon (Hannula) viulutunneille.

Viime kesän Miro kiersi jo esiintymässä viulun kanssa kaupungin palkkaamana kesäpelimannina. Kokemusta on kertynyt myös Haapaveden Kamariorkesterin soittajana.

– Olin soittanut ehkä puoli vuotta, kun menin Hakoon mukaan. Viimeksi olin Hakon mukana esiintymässä Matteus-Passiossa.

Nopea eteneminen viulistina ei ole tapahtunut ilman työtä. Timon tuntien lisäksi Miro harjoittelee soittamista aktiivisesti kotona.

– Joka päivä tulee soitettua. Viimeinen lukiovuosi oli opiskelun kannalta rento, kun kursseja oli koko vuodeksi alle kymmenen. Siinä jäi hyvin aikaa harjoitella ja päästä eteen päin.

Pääsykokeen konservatorioon Miro arvioi menneen teorian osalta hyvin, mutta soittokokeessa hän tuumii tehneensä muutaman kämmin.

– Yo-kirjoituksia en jännittänyt yhtään, mutta pääsykoe olikin sitten ihan eri juttu. Siellä jännitti oikeasti. Saa nähdä, miten käy. Olisi mukava päästä harjoittelemaan soittamista täysipäiväisesti.

Kakkosvaihtoehtona Miro hakee opiskelupaikkaa kauppakorkeakoulusta.

– Jos en saa musiikista ammattia, niin saisi sitten edes rahaa, hän perustelee kaupallista uraa.

– Mutta en tiedä vielä lähdenkö kauppakorkeaan, jos en pääse konservatorioon. Voi olla, että haen ensi keväänä uudelleen konservatorioon, jos en nyt pääse sisälle.

Kesäksi Mirolla ei vielä ole muita suunnitelmia kuin töitä ja soittamista. Lakkiaisia hän juhlii kotona sukulaisten kesken.