Hyvinvointi

Pötköttelyä sointukylvyssä – Maarit Vähäsaari on rentouttanut haapavetisiä äänimaljoilla jo viiden vuoden ajan – Taiteiden yönä voi kokeilla sointukylpyä uima-altaassa

Kynttilät ja suolalamput valaisevat Hoitohelmen tilat hämyisesti. Lattialla pötköttelee retkipatjoilla, päät tyynyillä, täkkien alla viitisentoista naista. On alkamassa sointukylpy.

Marjo Aakko on varustautunut makuupussilla. Hän on käynyt jo useamman vuoden ajan, sointukylpytuokioissa, joita koulutettu hieroja, sointukylpyohjaajaMaarit Vähäsaari järjestää Haapavedellä kerran kuussa, ja tietää alkavansa palella jos ei lämmitä itseään hyvin.

Maarit pohjustaa sointukylpyä kertomalla lyhyesti sen taustoista ja tilaisuuden etenemisestä:

Äänimaljojen soittamiseen on Nepalissa, Tiibetissä ja Pohjois-Intiassa tuhansia vuosia vanhat perinteet. Saksalainen Peter Hess ryhtyi 80-luvulla tutkimaan, miten niitten niiden ääni vaikuttaa kehoon, ja kehittämään äänimaljahierontaa ja sointukylpy-rentoutusmenetelmää.

Maarit kertoo soittavansa eri kokoisia, matala- ja kirkasäänisiä äänimaljoja sekä kumeaa kongia puolen tunnin ajan. Lopuksi hän herättelee meidät tuulikellon helinällä.

– Jokainen reagoi ääniin omalla tavallaan. Perusperiaate on kuitenkin päästä irti arjen kiireestä ja kuvioista, Maarit sanoo.

– Maljojen ääni vaikuttaa sähköiseen aivokäyrään ja voi viedä syvään rentoutumisen tilaan, Maarit sanoo. Hän rauhoittelee jo etukäteen, että rentoutuessa voi ruveta yskittämään tai maha alkaa murista, ja se on ihan normaali reaktio.

Sen kummempia ohjeita Maarit ei anna, ei esimerkiksi käske "tyhjentää mieltä ajatuksista".

Ja se on hienoa. Ainakin minut moinen komentelu saisi vain kiihdyttämään kierroksia.

Maarit soittaa ensin matalia ääniä hyvin rauhallisessa tempossa. Hän lyö ja hiertää maljoja ja kongia erilaisilla malleteilla eli pehmeänuppisilla kapuloilla.

Äänimaailmassa on samanlaista meditatiivista rauhaa kuin vaikka varhaiskeskiajan kirkkomusiikissa, jota Haapavedellä pääsee kuulemaan kevättalvella Wanhan musiikin tapahtumassa. Patja lattialla on kyllä mukavampi kuin kirkon penkki.

Puoli tuntia hujahtaa äkkiä. Vaikka pohdin pötkötellessäni, mitä kirjoitan tähän juttuun, huomaan myös levähtäneeni. Pitkän päivän iltana nousen lattialta pirteänä.

Maarit tarjoilee teetä ja jäämme vielä rupattelemaan. Joku kertoo tunteneensa päässään kutinaa, toinen nauttineensa erityisesti kovista kongin kumahduksista, jotka värähtelivät koko kropassa.

Tunnelma on välitön, melkein arkinen. Vaihtoehtohoitoihin usein liittyvä muka-tieteellisyys rajoittuu mainintoihin, aivokäyristä ja siitä että Peter Hess on tohtori, joka on tutkinut menetelmää laboratoriossa. Ilmassa ei väreile realistia raivostuttavaa mystistä hörhöilyä.

Maarit sanoo olevansa tarkka siitä, että ei väitä hoidon parantavan mitään. Jokainen kylpyihin osallistuva on toki oikeutettu omaan kokemukseensa. Kysytään niitä siis vakiokävijöiltä.

– Tämä on semmoinen meditaatiohetki, jossa saa itselleen syvärentoutuksen. Rentoutuminen kotona ei ole näin helppoa. Rentoutus vie omalla tavallaan kipujakin pois, Marjo Aakko kertoo.

– Olen tottunut käymään jumpissa, mutta ne eivät nykyisin terveysongelmien vuoksi sovi minulle. Mutta tämä ei ole raskasta.

Marjo nauttii myös yhteisöllisyydestä, joka tuokioihin liittyy.

Maija-Liisa Rantanen koki tällä kertaa aivan erityisen voimakkaasti, että veri alkoi kiertää nivelrikkoisissa sormissa. Maija-Liisa kertoo käyvänsä sointukylpyjen lisäksi myös äänimaljahieronnassa ja saaneensa siitä suurta apua muun muassa läheisen äkillisen kuoleman jälkeisen surun käsittelyssä.

Maarit antaa pienen näytteen myös äänimaljahieronnasta. Hän laittaa keskikokoisen maljan rintani päälle, suuremman alavatsalle. Kun hän soittaa niitä, ääni tuntuu värinänä kropassa.

Maarit Vähäsaari on pitänyt sointukylpytuokioita Haapavedellä jo viiden vuoden ajan. Ensimmäiset sointukylvyt hän järjesti Kylpyläsaaressa, kun oli vielä leirintäalueyrittäjä.

Hän törmäsi äänimaljoihin ja niillä tehtäviin sointukylpyihin ja äänimaljahierontaan ensimmäisen kerran vuosia sitten hyvinvointimessuilla. Ensimmäinen reaktio oli, että siinä on taas joku huuhaajuttu lisää.

Mutta kun hänen käteensä laitettiin äänimalja ja sitä alettiin soittaa, oma kehollinen kokemus oli niin voimakas, että Maarit halusi oppia aiheesta lisää, kävi Oulussa sointukylpykoulutuksen ja hankki äänimaljat.

Onko äänimaljojen soittaminen musiikkia?

Maaritin mielestä on. Mutta sointukylpy on monille helpompi tapa lähestyä musiikkia kuin vaikkapa konsertit.

– Suurta osaa meistä on nolattu laulukokeilla. Ajattelemme, että minä en ole musikaalinen ja minä en ymmärrä musiikkia. Mutta se ei estä maljojen soittamista ja niitten äänistä nauttimista.

Maarit kertoo, että joskus sointukylpy herättää myös kielteisiä tunteita. Joku kokee kongin hiertämisestä syntyvän "avaruusäänen" pelottavaksi. Ja yksi maljoista soi kuin kirkonkellot. Se on joskus nostanut vastikään läheisensä menettäneellä surun pintaan.

– Riippuu omasta kokemushistoriasta, mitä tunteita äänet herättävät.

Haapaveden Taiteiden yönä, lauantaina Maarit pitää kolme sointukylpysessiota uimahallissa. Siellä kelluskellaan uimapuvuissa altaassa kellukkeitten varassa. Myös äänimaljat kelluvat, Maarit soittaa niitä ja vesi kantaa ääntä.