Viihde

Beatles-tukalla ei meinannut saada Haapaveden ammattikoulusta todistusta – 50 vuotta sitten valmistuneiden sähköasentajien tapaamisessa muisteltiin vuoden 1969 tiukkoja tukkasääntöjä

Haapaveden ammattikoulusta valmistui15 sähköasentajaa keväällä 1969. Viime viikolla 12 heistä kokoontui Jedun Haapaveden yksikköön toteamaan, että maailma on totisesti muuttunut.

Sähköala tietysti on mennyt 50 vuodessa niin hurjasti eteenpäin, että oikeasti miehet tuntevat vaihtaneensa vuosikymmenten aikana ammattia 3–4 kertaa.

– Elektroniikka on tullut ja tietokoneet. Kun me opiskelimme, transistori oli hiljattain keksitty,Pekka Törmä kertoo.

– Ainoa elektroninen väline silloin oli oskilloskooppi. Laskukoneita ei ollut vaan käytettiin laskutikkua, muistelee Jouni Ryyti.

Mutta ainakin yhtä paljon miehiä puhutti tapakulttuurin muutos, eikä se ole muuttunut pelkästään huonompaan suuntaan...

Rehtorina poikien opiskelun aikoihin toimi aluksi evp majuri Marttinen, loppupuolella Juhani Petsalo. Kuri koulussa kova ja sai nykynäkökulmasta aivan naurettavia piirteitä. Esimerkiksi hiusten pituutta kiersi valvomassa kolmihenkinen tukkakomitea.

– Työsalilla piti niitten joilla on vähän pidempi tukka käyttää punaista huivia. Se oli pelkkää nöyryytystä, Kaleva Tenkula muistelee. Hänen tukkansa ei keväällä 1969 läpäissyt komitean tarkastusta.

– Ei se ollut mikään hartioille yltävä vaan sellainen Beatles-tukka.

Tenkulalle sanottiin, ettei tämä saa todistusta, koska tukka on liian pitkä. Poika ei suostunut leikkaamaan tukkaa. Rehtori tarjosi jopa seteliä, kun Kaleva oli sanonut, ettei hänellä ole varaa parturiin.

Tenkula oli pari viimeistä päivää ennen päättäjäisiä pois koulusta ja ilmestyi sinne sitten hiuksineen. Pekka Törmä muistaa hyvin, miten aakkosissa ennen häntä olevan Kalevan yli hypättiin todistusten jaossa. Kun muut olivat saaneet todistuksen, oli pitkä tauko ja lopulta Kalevallekin ojennettiin paperit.

– Pitkin hampain antoivat todistuksen, mutta nimeä ei pantu lehteen, Törmä kertoi.

– Tervettä kapinahenkeä pitää nuoressa miehessä olla. Kun varsana potkii, tulee hyvä hevonen, Tenkula toteaa nyt. Hän teki 45 vuoden työuran sähköalalla, ja tuumii että sittemmin on pääasiassa kehuttu.

Asuntolaa miehet muistelevat sikäli lämmöllä, että se oli lähellä koulua. Säännöt vain olivat sielläkin tarkat ja tilaa vähän.

– Huoneissa, joissa nyt on yksi tai kaksi asukasta, oli kaksi kerrossänkyä ja neljä kaveria, Jouni Ryyti muistelee.

– Laatikostoja oli kolme ja kaappeja kaksi ja ne piti jakaa neljälle, Pekka Törmä täydentää.

Välillä keittiön ovi oli viikon lukittuna, jos joku oli siellä vähän roiskauttanut kahvinsakkaa. Sähköalan opiskelijoille se ei ollut este vaan haaste: he rakensivat tee-se-itse-kuumentimen, jolla sai kahvipannullisen tuota pikaa kiehumispisteeseen.

– Totta kai piti soveltaa opintoja, Jukka Pentinlehto tuumii.

Yhtenä iltana televisiosta näytettiin Cassius Clayn nyrkkeilyottelu. Yhteisissä tiloissa oli televisio, josta joku henkilökuntaan kuuluva katsoi matsia. Oppilaat eivät saaneet lupaa mennä mukaan vaan seurasivat ottelua ikkunan takana kunnes heidät hätyytettiin huoneisiinsa.

Yleinen tunne tapaamisessa oli, että elämä ammattiopintojen jälkeen on sujunut varsin mukavasti. Kaikki olivat päässeet kiinni työelämään pian ammattiopintojen jälkeen ja tehneet uran sähköalalla.

Miehet tuumivat, että opinnot Haapaveden ammattikoulussa eivät menneet hukkaan. Ne olivat kuitenkin vain perusta, jolle varsinainen ammattitaito on pitänyt vuosikymmenten aikana rakentaa.

Esimerkiksi kielitaitoa ei vielä 60-luvulla valmistuvilla ollut käytännössä ollenkaan. Työvuosina on kuitenkin tarvittu niin ruotsia, englantia kuin venäjääkin.

– Siinä mielessä uusilla valmistuvilla on paljon parempi lähtökohta.

Minkälaisia terveisiä miehet lähettävät nuorille, jotka keväällä 2019 saavat käteensä paperit suoritetusta ammattitutkinnosta?

– Opiskelua ei saa lopettaa, Pekka Törmä evästää.

– Asennetta pitää olla. Vaikka olisi ammattitaitoa, mutta asenne huono, lopputulos ei ole kuin puoliksi hyvä, Jukka Pentinlehto tuumii.

– Pitää hoksata, että nyt on itsellä vastuu, Jouni Ryyti neuvoo.