Viihde

Urheilu kuuluu 70 vuotta täyttävän Paavo Anttilan jokaiseen päivään – Tärkein kannustin on halu pysyä kunnossa, mutta kilpailuviettiäkin löytyy

Urheilu on ollut Paavo Anttilalle intohimo poikasesta lähtien. Kipinä tarttui suksiseppänä toimineelta isoveljeltä Unto Anttilalta, joka järjesti Vatjusjärvellä myös hiihtokisoja ja houkutteli Paavonkin laduille.

– Vatjusjärven koululaiskisat voitin aina, ja siitä innostus lähti. Kirkonkylän kisoihin poljettiin pyörällä, sukset tangon päällä. Siellä oli aina joitakin kovempiakin hiihtäjiä, Paavo muistelee.

Hiihto on säilyttänyt paikkansa Paavon ykköslajina läpi elämän. Nykyäänkin hiihtokilometrejä kertyy 1000–2000 talvessa. Jos sää sallii, Paavo hiihtelee päivittäin Varikolta Korkattiin ja takaisin, parhaimpina päivinä kaksikin kertaa. Kilpailuissakin hän käy toisinaan. Napapiirin hiihdot Rovaniemellä kuuluvat ohjelmaan joka talvi.

Tärkein kannustin suksien päälle Paavolla on halu pysyä kunnossa, mutta myös kilpailuviettiä mieheltä löytyy ja halua haastaa itseään.

– Hiihtäessä saa vähän rääkätä ihteään, ja onhan se aina mukava, jos pääsee ladulla ohittamaan toisia ikätovereita. Siinä näkee, että on itsellä kuntoa.

Sulan maan aikana Paavo pitää kuntoa yllä lenkkeilemällä ja pyöräilemällä. Yleensä päivät lähtevät käyntiin vähintään viiden kilometrin kävelylenkillä. Pyörän selästä Haapaveden maisemia tulee katseltua laajemminkin.

– Ajelen pyörälenkkejä ympäri Haapavettä. Aika usein ajan Korkatin kautta Kytökylään ja Ivon lenkin kautta takaisin kirkolle. Siinä tulee 30 kilometrin lenkki. Vuosi sitten ostetun sähköpyörän mittariin pyörähti nyt 10 000 kilometriä.

– Pyöräillessä on mukava katsella maisemia ja kuunnella samalla kuulokkeista radio Pookia.

Paavo toimii myös yhtenä vetäjänä Haapaveden Ladun pyöräilyryhmässä. Porukka tekee yhteisen pyörälenkin aina tiistai-iltaisin.

– Vähän joka suunnalla Haapavettä on ajeltu. Yleensä tehdään semmoisia 20 kilometrin reissuja. Ne ajan tavallisella polkupyörällä.

Puuhaa Paavolla riittää myös kesämökillä. Mieluinen paikka sijaitsee hänen synnyinkotinsa Kuusilehdon naapurissa Ison Vatjusjärven rannalla.

– Vatjusjärvi on minulle syntymäpaikkana aina hirveän tärkeä, hän tuumii.

Lapsuudenkotinsa Paavo kertoo olleen oli pieni, muutaman lehmän maatila, jossa opittiin töihin pienestä pitäen.

– Alle kouluiässä tappelin jo hevosen kanssa ja olin peltotöissä. Köyhäähän se elämä silloin oli. Nyt eletään siihen verrattuna oikeaa kulta-aikaa.

Kansakoulun ja vuoden jatkokurssin jälkeen Paavo lähti suoraan työelämään. Muutama vuosi kului rakennushommissa Oulun keskussairaalan työmaalla.

– Unton mukana olin oppinut rakennushommia niin että vasarakin pysyi kädessä. Se harmittaa, että suksenteko jäi opettelematta, vaikka siitä aina puhuttiin.

Rakennushommista Paavo siirtyi metsurin töihin, jotka kuljettivat vuosia ympäriinsä.

– Metsätyöt jouduin jättämään, kun selkä ei enää kestänyt. Sitten pääsin Haapaveden kunnalle liikenneväylien hoitajaksi. Työn piti kestää kaksi viikkoa, mutta olin 30 vuotta.

Enimmäkseen Paavon työhön kuului käydä tarkastamassa teiden kuntoa ja korjaustarpeita kuntalaisten tekemien ilmoitusten perusteella.

– Välillä tein itsekin pikkukorjauksia ja raivasin pusikoita tienlaidoilta ja risteyksistä. Se oli semmoista hommaa, että tehtiin mitä milloinkin sattui olemaan.

Työelämästä Paavo jäi pois 2010 silmäsairauden vuoksi.

– Minulta poistettiin silloin toinen silmä ja laitettiin lasisilmä tilalle. Lääkärit sanoivat, että diabetes on rappeuttanut silmää, mutta itse luulen, että vika on lähtenyt siitä, kun risu löi joskus silmään metsässä.

Sairaalassa Paavo kertoo tulleensa uskoon ja saavansa siitä turvaa edelleen. Eläkkeelle jäämisen hän tunnustaa olleen kova paikka.

– Se tuntui vaikealta, kun oli aina tottunut tekemään paljon töitä.

Sittemmin Paavo on huomannut, ettei töistä pois jääminen merkinnytkään joutilaita päiviä. Ruohonleikkuuta, puunkaatoa ja muuta talkoohommaa riittää tuttavapiirissä välillä kiireeksi asti.

– Omassa metsässäkin olisi raivattavaa ja puuntekoa, kun olisi aikaa. Ja mökillä on yli sata marjapensasta ja perunamaa. Rantaa olen nyt laitellut paremmaksi.

Eläkkeellä Paavo on nauttinut myös reissaamisesta. Toinen tytär asuu Rovaniemellä ja toinen Helsingissä, joten sitä akselia tulee autoiltua paljon.

– Siinä samalla autoillessa näkee maailmaa ja ihmisiä. Avoimena ihmisenä tykkään puhutella kaikkia. Urheilu on minulle se lempiaihe aina.

Lomakohteena Lappi on Paavolle mieluisin. Levin-reissu kuuluu joka talveen.

– Lapissa saa rauhoittua ja tehdä kaikenlaista. Voi hiihtää ja käydä kylpylässä. Ihmisetkin siellä ovat mukavia ja välittömiä.

Merkkipäiväänsäkin Paavo aikoi juhlistaa pohjoisen reissulla. Matkan ohjelmassa oli muun muassa talkoilua Suomen Ladun Nuku yö ulkona -tapahtumassa.