Kyläkisojen taikaa

Palkitsemisen hetki on kesäisen kisapäivän huipentuma, jota ei sovi vähätellä. Vaikka palkintona olisi vain mainetta, kunniaa, pienimuotoinen mitali (joita saa huokeaan hintaan mm. verkkokaupoista kuten https://www.budgettrophy.com/fi/) tai paketti juhlamokkaa, se on tärkeä tunnustus yrittämisestä ja itsensä likoon laittamisesta. Kun hikinen kisaaja saa kouraansa vaatimattoman muistamisen naapureiden aplodien saattelemana, syntyy tunne siitä, että jokainen ponnistelu on arvokas. Tämä pieni ele valaa uskoa yhteisöön ja kannustaa heittäytymään mukaan myös ensi vuonna.

Suomalainen kesä on täynnä kaikkea muutakin kuin kärpästen ininää ja saunan lempeää löylyä. Kun tuuli tuivertaa kullankeltaisilla niityillä, on aika kohdata yksi kotimaisen suven kirkkaimmista helmistä: perinteiset kesätapahtumat. Ne ovat tilaisuuksia, joissa naapurikin saa mahdollisuuden löytää itsestään uusia puolia – ja usein yllättyä siitä, millainen vauhti ja taito piilee verkkaasti liikkuvassa mummossa tai häntä seuraavassa yli-innokkaassa koululaisessa.

Yllättäviä lajeja ja pilkettä silmäkulmassa

Kyseessä on harvinainen laji, jossa osallistujat unohtavat hetkeksi omat tontinrajansa ja lähtevät mittelöön huumorin ja yhdessä tekemisen merkeissä. Näissä karkeloissa saattaa nähdä taitoja, joita ei arjen tohinassa koskaan kohtaisi – kuten se, kuka saa peräkärryllisen perunoita pysymään parhaiten kyydissä. Jep, tätä tapahtuu, vaikka ei ehkä uskoisi.

Onnistuneen iltapäivän salaisuus piilee siinä, että luonne saa kaikki unohtamaan turhan urheilullisen elitismin. Tässä haetaan nautintoa heittäytymisestä ja yllättävistä tempauksista, ei vain maalin saavuttamisesta tai kelloa vastaan juoksemisesta. Siksi ei ole ihme, että makkaranpaistokilpailu tai säkkijuoksu kerää paikalle yleisön, joka seuraa tapahtumia herkeämättä: nauraa niin, että vatsa kramppaa ja silmät kostuvat, mutta elää silti mukana jokaisessa kompastumisessa.

Joskus säännöt ovat kuin suoraan vanhan kansan pelikirjasta: mukana voi olla saappaanheittoa, pulkanvetoa tai tietokilpailuja siitä, kuka tunnistaa sokkona kylän vanhimpien lempiruoat. Kuka olisi uskonut, että leipäjuuston ja mustikkahillon sekoitus voisi olla tällaisen taidon mittari? Useammin kuin kerran on kuultu, kuinka kilpailija unelmoi "arvokisapaikasta", mutta päätyykin tuulettamaan villisti onnistuttuaan syöttämään nakin tikulle ilman tikun katkeamista.

Arjen sankarit ja piilevät kyvyt

Mittelöihin kannattaa ottaa mukaan kevyt asenne, jonka voi tiivistää sanoihin: "älä ota liian vakavasti". Eräs hauska ilmiö on se, kuinka osallistujien joukosta saattaa löytyä yllättäviä kykyjä. Esimerkiksi se, jolla on kylän tarkin silmä tikanheitossa, voi olla seuraavana päivänä se, joka

korjaa vanhan ruohonleikkurin hetkessä tai paljastaa taitonsa pullonavaajana mummon syntymäpäivillä. Piilevät lahjakkuudet ovat arjen sankareita, eikä heitä aina tunnista ennen kuin tilaisuus koittaa.

Kesäpäivän koitoksissa on myös oma, ikuinen suosikkilajinsa: kahvinkeittokisa, tai ehkäpä leikkimielinen sauvakävely, jossa voittaja on se, joka malttaa edetä hitaimmin ja jolla on pannu kuumana heti maaliin tullessa. Tässä lajissa ei tarvita juoksutaitoa, vain pientä nokkeluutta ja oikeaa asennetta.

Muistot kantavat talven yli

Jos nämä yhteiset hetket ovat arjen piristys, luovat ne myös sitä aitoa yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka ei synny sosiaalisen median kommenteista. Todellinen tunnelma syntyy siitä, kun kilpaillaan kylän parhaasta linnunpöntön rakentajasta tai pitkäikäisimmästä karhubongarista. Jos joku heittää moukarin niin, että naapuri hymyilee, silloin ollaan jo voittajia.

Nämä tapahtumat ovat hetkiä, joissa suomalaisen maaseudun henki näyttää parhaat puolensa: rennon huumorin ja aidon yhdessäolon. Sitä ei tarvitse ottaa vakavasti, sillä suurin voitto on se, että saa jakaa hauskan hetken muiden kanssa. Ja kenties oppii, ettei aina tarvitse olla nopein. Joskus riittää, että pääsee maaliin asti suu virneessä ja kengät savessa.