maanantai 16.12.2019 | 05:05
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Merja Koirikivi kolumnissaa: Missä mättää, ettei kiusaamista saada kuriin?

Haapavesi-lehti
Ke 14.8.2019 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Nyt on se aika vuodesta, jolloin koulut ovat jo alkaneet. Moni lapsi lähtee hyvällä mielellä ja asenteella oppimaan uusia asioita ja tapaamaan koulukavereita. Tämä onkin ihanteellinen tilanne. Mutta valitettavasti tässäkin tapauksessa on olemassa myös ”kolikon toinen puoli”. Ennen ensimmäistä koulupäivää osa lapsista ei saa edellisenä iltana unta, on aamulla väsynyt ja stressaantunut mielessään ajatus: ”Entäpä jos tänäkin vuonna olen silmätikku ja tulen kiusatuksi? Entäpä jos tänäkin vuonna suljetaan muun porukan ulkopuolelle? Entäpä jos tänäkin vuonna piilotetaan vaatteita, laitetaan tavaroita roskiin, tönitään, haukutaan ja pahimmassa tapauksessa lyödään ja potkitaan? Jne…”

Yhdenkään lapsen ei pidä tuntea stressiä tai pelkoa asiasta, joka on meille suomalaisille pakollinen jokaisena arkipäivänä elokuusta toukokuun loppuun saakka. Yhdenkään lapsen ei pidä aloittaa arkipäiviään kyynelsilmin ja ahdistuneena peläten mitä tuleva päivä tuo tullessaan. Yhdenkään lapsen ei pidä koulumatkalla vilkuilla pelokkaasti ympärilleen, näkyykö kiusaajia. Yhdenkään lapsen ei pidä miettiä, uskaltaako kiusaamisesta kertoa kenellekään peläten, että kiusaaminen vain pahenee.

Viime viikolla Iltalehden pääkirjoitus koski koulukiusaamista. Myös televisiossa eri ohjelmissa käsitellään asiaa ja Duudsonit tekevät tärkeää työtä kiertäen kouluja ja puhuvat kiusaamista vastaan. Tietysti myös koulut ja muut viranomaiset tekevät kovasti työtä koulukiusaamista vastaan.

Mutta miksi asiat eivät muutu? Miten paljon on vielä asenneongelmia? Miten paljon syyllistetään kiusattua? Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen lähiympäristöön ilman kiusaamista ja syrjinnän pelkoa. Laki turvaa oppilaalle oikeuden turvalliseen oppimisympäristöön. Mutta onko näin? Koulukiusaaminenhan on ihan järjetöntä ja turhaa.

Olen lukenut koulukiusattujen todella dramaattisia kertomuksia vuosien kiusaamisesta ja täytyy myöntää, että järkytyin lukemastani. On aivan käsittämätöntä miten raadollista ja julmaa koulukiusaaminen on. Kiusaajia löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, mutta kertomuksissa tulee esiin, että usein kiusaajat ovat kuitenkin ns. ”parempien perheiden” lapsia. Vanhemmat ovat hyvätuloisia ja lapset hyväkäytöksiä, merkkivaatteisiin pukeutuneita ja hyvän itsetunnon omaavia; juuri sellaisia joista opettajat pitävät.

Kiusaaminen voi alkaa vääränlaisista vaatteista, ujoudesta tai ihan mistä tahansa mitättömästä asiasta. Näiden kertomuksien perusteella asiaan ei puututa tarpeeksi jämäkästi, vaikka siitä kerrotaan koulussa ja kotonakin. Usein kiusattu ei jaksa yrittää parantaa tilannetta montaa kertaa vaan alistuu. Ovatko kauniit lupaukset koulukiusaamista vastaan vain sananhelinää? Seuraukset voivat olla vuosikymmeniä kestäviä traumoja.

Loppusanoiksi lainaan erään kiusatun tarinan loppusanat:

”Juuri sinä, vanhempi, joka luulet, ettei sinun mallilapsesi ikinä kiusaisi, voit miettiä toisen kerran.”

Tässähän on totuus, jonkun vanhemman kullannuppuja nämä kiusaajatkin ovat.

Merja Koirikivi

”Juuri sinä, vanhempi, joka luulet, ettei sinun mallilapsesi ikinä kiusaisi, voit miettiä toisen kerran.”

Yhdenkään lapsen ei pidä koulumatkalla vilkuilla pelokkaasti ympärilleen, näkyykö kiusaajia.

#